Kuvanveistäjä kaupunginvaltuustoon: vaalipäiväkirjani / kunnallisvaalit 2008

Pyrin Helsingin kaupunginvaltuustoon Vihreiden listoilta sitoutumattomana ehdokkaana.Tämä on vaalikampanjani ajan pitämäni päiväkirja, johon kirjoitan huomioitani, kokoan tietoa ja tiedotan tapahtumista. Ensikertalaisena koen vaaleihin osallistumisen uusia ajatuksia herättävänä: on kiinnostava olla itse ehdokkaana ja nähdä vaalit toisenlaisesta näkökulmasta. Haluan tuoda monipuolisen kokemukseni ammattitaiteilijana kaupungin hallintoon. Vaaliteemani on TAIDE TEKEE HYVÄÄ.

Helena Hietanen Vihreät (sit) 145

Helena Hietanen Vihreät (sit) 145

maanantai 27. lokakuuta 2008

Varasijalta vaikuttamaan: kiitos teille taidemyönteiset äänestäjäni!

Haluan lämpimästi kiittää teitä äänestäjiäni ja tukijoitani hyvästä saavutuksestani ensikertalaisena kunnallisvaaliehdokkaana: 492 ääntä ja 15. varasija Helsingin Vihreiden listoilla. Toivon, että tällä tuloksella saan jonkin luottamustehtävän, jossa voin ajaa taiteen asiaa kaupunkilaisten arjen osana ja edistää julkisen taiteen käyttöä kaupunkisuunnittelussa. Näissä asioissa haluan ammattitaitoani käyttää jatkossakin.

Ajattelen, että ehdokkuuden kautta olen saanut konkreettisesti nähdä mitä kunnalliseen ja puolueen sisällä vaikuttamiseen liittyy. Varasijalta on hyvä päästä vaikuttamaan Helsingin Vihreiden piirissä sekä lautakunnassa. Olen vaalikampanjan yhteydessä verkottunut ja ystävystynyt monien sellaisten ihmisten kanssa, joista suhteista voi syntyä uusia tapoja toimia taiteenkin hyväksi. Kuvataiteilijoiden parissa puolestani toivon, että jo minun ehdokkuuteni ja muidenkin kuvataiteilijaehdokkaiden aktiivisuus näissä kunnallisvaaleissa, herättivät ajatuksia siitä, miten voimme ammattikuntana edistää yhteiskuntasuhteitamme ja verkottumistamme. 

Olen reilusti tyytyväinen vaalitulokseeni, koska viime viikkojen kampanjointi minulta sujui pääasiassa kotona tietokoneelta käsin flunssan kourissa ja antibiootti kuurin väsyttämänä. Pienituloisen eläkeläisenä resurssini mainontaan ja huomion herättämiseen tiedotuksen kautta olivat rajalliset. Vaaleissahan on myös kyse näkyvyydestä ja huomatuksi tulemisesta. Taide ja siihen liittyvät teemani eivät ole kunnallisvaalien alla keskusteluun nousevia teemoja, tämän huomasin. Meidän taiteen alan ammattilaisten, taiteenystävien ja kuluttajien onkin hyvä pitää  esillä kysymystä taiteen arvosta ja siitä mitä taiteilijat tarvitsevat, jotta kaupungissamme elävä kaupunkikulttuuri ja taide voisi hyvin.

Eilinen vaalitilaisuus Tavastialla oli Vihreiden voiton juhla ja oli mahtava saada olla mukana sitä todistamassa! Helsingissä Vihreät nousivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja saivat neljä lisäpaikkaa valtuustoon, mikä tulee varmasti näkymään kunnallispolitiikassa myönteisesti. Vihreät arvot ja teemat saivat näkyviä ja hyviä uusia valtuutettuja niitä edistämään. Hienoa Vihreät! Haluan myös onnitella kaikkia uusia valtuutettuja ja vanhoja konkareita upeasta tuloksesta. Kaikille Helsingin Vihreille ehdokaille ja kamapanjaorganisaatiolle suuret kiitokset: olette olleet upea ja kannustava joukko! On ollut hienoa saada olla mukana tekemässä tätä vaalityötä kanssanne.

(Vaaliblogini loppuu tähän, mutta mietin jatkanko kirjoittamista taiteen kentältä ja laidalta blogissani myöhemmin. Hengähdystauon ja loman jälkeen...) 

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Taide kaupungissa: tarvitaan enemmän keskustelua taiteesta ja kulttuurista osana ihmisten arkea ja kaupunkisuunnittelua

Tänään on vaalipäivä. Istun tietokoneeni äärellä, vastailen kannustaviin, tuttujen lähettämiin tekstiviesteihin ja puheluihin. Hermoilen myrskyisän ilman vuoksi: viitsivätkö ihmiset lähteä äänestämään tällaisella ilmalla? En tiedä kumpaa jännitän enemmän omaa menestymistäni ensikertalaisena vai Vihreiden kannatuksen määrää. Näinä viikkoina olen saanut tutustua muihin Helsingin Vihreisiin ehdokkaisiin ja olen nähnyt kuinka sitoutunutta, aktiivista ja itsensä likoon panevaa porukkaa ehdokkaat ovat. He ovat ihmisiä, jotka haluavat omalla kustannuksellaan pitää huolta meidän kaikkien asioista. Heidän, meidän, puolestamme jännitän. Ettei gallupeissa siintävä Vihreiden vaalivoitto jäisi toteutumatta ilman vuoksi. Sehän olisi ironista. 

Omasta vaalikampanjasta jää vahva tunne siitä, että  taiteesta osana ihmisten arkea pitää puhua enemmän!. Yhdessä taiteilijoiden, taiteilijajärjestöjen sekä tänään valittavien uusien kaupunkimme kulttuurimyönteisten valtuutettujen kanssa meidän pitäisi vakavasti alkaa miettiä, miten taide voi olla laajemmin mukana ihmisten, kaupunkilaisten arkea. Ettei taidetta koettasi ylimääräiseksi menoeräksi, johon laskusuhdanteen pelossa ei voi panostaa. Olen kuullut liian usein, vaalikampanjankin aikana, että taiteeseen kohdistettu raha on poissa vanhusten-, lasten- ja terveydenhuollosta, joihin pitää ensisijaisesti panostaa. 

Mielestäni asioita ei voi asettaa näin vastakkain. Mietin, löytyisikö keinoja ja voisimmeko kehittää ajatuksia siitä, miten taidetta voi käyttää eri tavoin hyödyksi kaupungissa. Vaalikamppailun aikana liittyen teemaani TAIDE TEKEE HYVÄÄ selvitin taiteen soveltavaa käyttöä. Voin suositella aiheesta kiinnostuneille Liken kustantamaa kirjaa TAIDE KESKELLÄ ELÄMÄÄ (Bardy-Haapalainen-Isotalo-Korhonen toim.), jonka löysin Kiasman kirjakaupasta. Sattumalta teoksen mainoslause on sama kuin vaaliteemanikin, joten tietysti kiinnostuin kirjasta. Se on merkittävä avaus keskusteluun, koska se on ensimmäinen kokoava esitys taiteen soveltavasta käytöstä Suomessa. Kirjoittajat ovat eri alojen ajattelijoita ja asiantuntijoita yhteiskuntatieteilijöistä taidehistorioitsijoihin, käytännön sosiaalityöntekijöistä taiteilijoihin.

Kirjan Taide keskellä elämää takakantta lainatakseni: "Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimiin. Taide keskellä elämää etsii taiteesta ja kulttuurista uudenlaisia hyvinvoinnin rakennuspalikoita ja esittelee taiteen yhteisöllistä, arkista käyttöä elämänlaadun parantajana. Kirja ei rajaa taidetta ja kulttuuria pelkästään omaksi sektorikseen - itseisarvoksi sinänsä - vaan näkee ne entistäkin aktiivisempana osana ihmisten arkea ja arjen hyvinvointia." Kirja liittyy Kiasmassa pidettyjen seminaarien Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa sarjaan. Paneudun kirjaan syvemmin itsekin nyt kun vaalikamppailulta jää aikaa lukemiseen...(myös kirjamessujen ostokset odottavat).

Vaalien yhteydessä taiteesta ja kulttuurista ei ollut liiemmälti keskusteluja ja aiheina ne eivät nousseet esille. Kuitenkin esimerkiksi osallistuessani Töölö-seuran järjestämään vaalipaneeliin kuuntelijana, sain vastaukseksi kysyessäni taiteen opetustuntimäärien lisäämisestä peruskoulussa, että kaikki eri puolueiden ehdokkaat myönsivät taiteen ja taideopetuksen merkityksen ihmisten ja erityisesti nuorten hyvinvoinnille. Jopa pääministeri Matti Vanhanen mainitsi asiasta Jyväskylän Lyseon juhlapuheessaan. Taiteella on nostetta ja etenkin lasten ja nuorten harrastustoimintaan ja koulujen taideopetukseen pitää löytyä lisää rahoitusta. Monissa vaalikeskusteluissa nousi myös esille ajatus koulujen käyttämisestä iltaisin eri ikäisten kaupunkilaisten taide- ja urheiluharrastustoimintaan ja tämän pitäisi olla ilmaista. Se lisäisi myös paljon kaivattua yhteisöllisyyttä.

Keskustelutilaisuudessa TAIDE KAUPUNGISSA, jonka järjestimme Galerie Anhavalla yhdessä kunnallisvaaliehdokkaiden Sanna Perkiön (KOK) ja Kaarin Taipaleen (SDP) kanssa, nostimme esille julkisen taiteen mahdollisuudet Helsingissä. Pidin alustuksen, johon olin valokuvannut mielestäni hienoimmin tilaan sijoittuvia julkisia monumentteja ja Töölönlahden aluetta. Viime lauantain aurinkoisen päivän käytin kulkemalla Sibelius monumentilta Töölöstä, Hietalahden rannan OLO teoksen ja Ruoholahden  Rumban kautta Töölönlahdelle. Kuvien lisäksi koostin omista teoksistani kuvallisen koosteen ympäristöön istuvista julkisista teoksista. Töölönlahden otin esimerkiksi alueesta, jonka suunnittelussa ei julkista taidetta ole huomioitu toistaiseksi mitenkään. 

Keskusteluun osallistui aktiivinen paikalle saapunut yleisö ja oli todella kiinnostava kuulla heidän sekä Sannan ja Kaarinin asiantuntevia kommentteja aiheeseen. He tietävät mitkä ovat hallinnon esteet ja mahdollisuudet, jos julkista taidetta halutaan edistää Helsingissä. Monet kuuntelijat ja me itsekin totesimme, että oli hyvä keskustelu, jota pitää jatkaa. Vaalien jälkeen julkisesta taiteesta olisi järjestettävä oma seminaarinsa tai muu tapahtuma, jossa aihetta voi syventää. Olisi hyvä saada päättäjiä kaupungin johtoa myöten mukaan keskusteluun. Nyt juuri on tärkeää nostaa julkisen taiteen mahdollisuudet keskusteluun, koska kaupunki kaavoittaa lähivuosina paljon uusia asuinalueita ja Töölönlahden pohjoisosan kaavoitusta teemapuistoineen ollaan valmistelemassa.  

Miettiessäni puheenvuoroani julkisesta taiteesta kiinnitin huomioni Ylioppilaslehden teettämään kyselyyn, jossa oli haastateltu 500 opiskelijaa. Heiltä oli kyselty mielipiteitä ja pyydetty antamaan kouluarvosana Helsingistä. Matti Markkolan Kasi miinuksen kaupunki kirjoituksessa opiskelijat muistelivat Töölönlahden VR:n makasiineja ja kaipasivat vastaavaa tilaa oleiluun. Myös kiinnitin huomiota opiskelijoiden toiveisiin mielikuvituksellisemmasta kaupunkisuunnittelusta ja luovasta ilmapiiristä. Tarvetta ja toiveita kaupunginsuunnittelun tuomisesta lähemmäs myös nuoria on ilmassa. Graffitit ovat myös osa tätä nuorten harjoittamaa julkisen tilan haltuunottoa. 

Mielestäni Töölönlahden alueen suunnittelusta kokonaisuutena pitäisi nyt käydä reipasta julkista keskustelua. Ei riitä, että puhutaan kulttuurilaitoksista, olisi myös mietittävä mitä tilassa niiden välillä tapahtuu. Kaupunkilaisille pitäisi antaa mahdolisuus osalistua keskusteluun ja alueen toimintojen ideointiin. Taide voisi olla tähän hyvä väline: taiteilijat ja kaupunkilaiset mukaan kaupunkisuunnitteluun yhdessä aluetta suunnittelevien virkamiesten, arkkitehtien, valaistussuunnittelijoiden ja maisema-arkkitehtien kanssa. Kirjamessuilla eilen Helsingin sivistystoimen apulaisjohtaja Tuula Haatainen kertoi, kuinka keskustakirjaston suunnittelussa ollaan ottamassa ihmisten ideat mukaan suunnitteluun nettikeskustelujen ja muiden ideointia mahdollistavien tilaisuuksien muodossa. Mietin miksi itse Töölönlahden julkisen tilan suunnittelusta ei järjestetä vastaavaa mahdollisuutta. Kaupunkilaisilta pitäisi kysyä mitä he haluavat Töölönlahdella tehdä ja mitä toivovat?




 















sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Hyvinvoiva ja onnellinen kaupunki? Vihreiden vaalikampanjan aloitus 3.10.2008

Perjantaina Vihreiden vaalitaistelu alkoi virallisesti Kampin ostoskeskuksessa Helsingissä. Tilaisuudessa oli kampanjan teemojen esittelyä videon ja julisteiden avulla. Musiikki, ilmapallot (kuulemma ekologiset) ja mahdollisuus testata Helsingin Vihreiden uutta vaalikonetta sekä kirjoittaa oma lisäyksensä Rohkeutta on lauseen jatkoksi isolle valkokankaalle heijastettuna houkuttelivat ihmisiä ja etenkin nuoria paikalle. Vaalikone toimi hyvin ja innosti pelaamaan ehdokkaiden valinnalla: mitä jos haluan nähdä vain naisehdokkaat tai nuoret jne. Vaalikonetta kannattaa selata Helsingin Vihreiden kotisivuilla.

Tunnelma oli tiivis ja oli kiinnostava paikanpäällä kuunnella tunnettujen Vihreiden kansanedustajien ja valtuutettujen puheita eri teemoista. Vakuutuin entistä enemmän heidän asiantuntijuudestaan. "Vihreät ovat fiksua porukkaa" huomasin ajattelevani. Olen oikeassa jengissä mukana, vaikka olenkin sitoutumaton enkä kuulu puolueeseen. Helsingin Vihreiden esittelyn loputtua jäin kaipaamaan ensikertalaisten mahdollisuutta esittäytyä ja siitä kysyinkin. Kulttuuria ei käsitelty puheenvuoroissa ja olisin myös toivonut joitakin arjen tason kysymyksiä. Monilla ehdokkailla tuntuu olevan lähialueeseensa tai erityisosaamiseensa littyviä teemoja kampanjoissaan ja niistä olisi ollut kiinnostava kuulla.

Olin paikalla päivällä ja harjoittelin kaupunkilaisten lähestymistä: "Helsingin kunnallisvaalit kiinnostaako?" kysyin, tarjosin esitettä ja hymyilin. Sain vastaukseksi kommentteja ja kysymyksiä. Oli kosketavaakin kuunnella ihmisiä. Eräs mies sanoi: "Ei kiinnosta, olen pettynyt". Yllätyksekseni esitteet loppuivat aivan liian pian ja jouduin lähtemään uusien hakuun. Ymmärsin, että käteen jaettu esite on paras tapa lähestyä ihmisiä suoraan ja henkilökohtaisesti, vaikka aluksi olinkin kovin varovainen ja ujo. Esitteen kautta on mahdollisuus aloittaa keskustelu teemoistani. Tarvitsen niitä paljon enemmän kuin olin arvioinut ja joudun tilaamaan lisää. Vaalibudjettini ylittyy, ellei lahjoittajia tai sponsoria löydy.

Pienituloisena eläkeläisenä mietin, että ymmärtävätköhän ihmiset kuinka paljon rahaa vaaleihin väistämättä kuluu. Vaalirahoituskeskustelun hyvä puoli lienee, että ihmiset miettivät miten vaalit rahoitetaan. Ehdokkaat käyttävät aikaa ja omia varojaan kampanjointiin, koska muuten ei näy. Jo tähän asti olen joutunut järjestämään monia uusia asioita vaaleja varten kuten kotisivut, esitteet ja niiden rahoituksen, rintanapit, vaalitilaisuudet ja mainokset. Olen joutunut etsimään ihmisiä, jotka tukevat minua ja uskaltautuvat mukaan kampanjan tekoon, mikä onkin osoittautunut vaikeammaksi kuin kuvittelin. Olen huomannut, että polittisuus pelottaa ja ihmiset kokevat sen vieraaksi. Oli helpompi toimia kansalaisaktivismin kautta taiteilijoiden sosiaaliturvan ongelmien esille nostamiseksi, koska siihen toimintaani ei liittynyt puoluepolitiikkaa. Politiikalla on ilmeisen huono maine.

Kuitenkin jo nyt olen tavannut upeita, lahjakkaita ihmisiä, jotka jaksavat ottaa vastuuta yhteisistä asioista toimimalla. Ihmettelen ja ihailen ehdokkaiden jaksamista ja panostusta. Kati Vierikko, Helsingin Vihreiden kunnallisvaaliehdokas, on tällainen uusi ystävä, hieno ihminen. Toivonkin, että tästä vaalista jää monia hyviä kontakteja ja ihmisiä ystäviksi. Ja toivon, että voin teemoillani edistää taiteilijoiden ja taiteen näkyvyyttä. Se tuntuu vaikeammalta tehtävältä kuin luulin.

Vaalitilaisuuden lopussa kysyin kiinnostaisiko Helsingin Vihreiden ehdokaana olevaa Tuija Siltasta nousta kanssani lavalle esittelemään teemojamme. Sovimme, että haastattelemme toisiamme ja keskustelemme hetken. Tilanne oli luonteva ja sujui hyvin, koska meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten kulttuuri, taide, rakennussuojelu ja kaavoitus. Minun oli helppo puhua julkisesta taiteesta juuri  Kampissa, koska olin mukana Narinkkatorin Yrittäjänpatsassäätiön taidekilpailussa ja käytin sitä esimerkkinä. Lopulta, kun pääsimme vauhtiin, tuntui tosi hyvältä saada puhua taiteesta ja sen mahdollisuuksista kaupungissa. Päätin, että tätä pyrin tekemään lisää ja niin paljon kuin voin kampanjani aikana. Se on jo voitto, koska olen huomannut, että vaalipaneeleja tai tilaisuuksia, joihin kuvataiteilijana voisi päästä osallistumaan, järjestetään kovin vähän.

Lopuksi ajatusleikki. Voisiko kunnallisvaalien keskustelu lähteä aivan toisinpäin liikkeelle: ensin mietittäisiin mitä ihmiset tarvitsevat henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden vuoksi, sitten mietittäisiin keinoja ja käytännön toimia miten niihin kaupungissa päästään? Mitä kaupungissa tarvitaan, jotta ihmiset voisivat hyvin ja olisivat onnellisia?




Tietoja minusta

Oma kuva
Olen kuvataiteilija, kuvanveistäjä, taideaineiden opettaja, eläkeläinen ja taideaktivisti. Luennoin mielelläni kuvataiteesta, julkisen ja soveltavan taiteen mahdollisuuksista sekä kerron teoksistani. Erityisesti minua kiinnostaa taide kaupunkitilassa ja valo sekä valaistussuunnittelu yhdistettynä taiteeseen. Pätkätyöt vanhusten kotiavustajana, keittiöemäntänä, siivoojana, päiväkotiapulaisena ja lastenhoitajana ovat tuttuja opiskeluajoilta. Olen myös kuvataiteilijan vaimo, entinen syöpäpotilas ja syntyperäinen Helsinkiläinen. Asun Etu-Töölössä Lallukan taiteilijakodissa mieheni Jaakko Niemelän kanssa. Olen toiminut taiteilijajärjestöissä erilaissa tehtävissä. Kuulun Suomen Taiteilijaseuran hallitukseen, Suomen Kuvanveistäjäliiton johtokuntaan, Arkadia seuran johtokuntaan, asukasyhdistys Lallukan taiteilijaklubi ry:n hallitukseen, Taivallahden seurakuntaneuvostoon sekä yhdistyvän Taivallahti-Töölö seurakunnan organisointia järjestävään työryhmään.