Tunnelma oli tiivis ja oli kiinnostava paikanpäällä kuunnella tunnettujen Vihreiden kansanedustajien ja valtuutettujen puheita eri teemoista. Vakuutuin entistä enemmän heidän asiantuntijuudestaan. "Vihreät ovat fiksua porukkaa" huomasin ajattelevani. Olen oikeassa jengissä mukana, vaikka olenkin sitoutumaton enkä kuulu puolueeseen. Helsingin Vihreiden esittelyn loputtua jäin kaipaamaan ensikertalaisten mahdollisuutta esittäytyä ja siitä kysyinkin. Kulttuuria ei käsitelty puheenvuoroissa ja olisin myös toivonut joitakin arjen tason kysymyksiä. Monilla ehdokkailla tuntuu olevan lähialueeseensa tai erityisosaamiseensa littyviä teemoja kampanjoissaan ja niistä olisi ollut kiinnostava kuulla.
Olin paikalla päivällä ja harjoittelin kaupunkilaisten lähestymistä: "Helsingin kunnallisvaalit kiinnostaako?" kysyin, tarjosin esitettä ja hymyilin. Sain vastaukseksi kommentteja ja kysymyksiä. Oli kosketavaakin kuunnella ihmisiä. Eräs mies sanoi: "Ei kiinnosta, olen pettynyt". Yllätyksekseni esitteet loppuivat aivan liian pian ja jouduin lähtemään uusien hakuun. Ymmärsin, että käteen jaettu esite on paras tapa lähestyä ihmisiä suoraan ja henkilökohtaisesti, vaikka aluksi olinkin kovin varovainen ja ujo. Esitteen kautta on mahdollisuus aloittaa keskustelu teemoistani. Tarvitsen niitä paljon enemmän kuin olin arvioinut ja joudun tilaamaan lisää. Vaalibudjettini ylittyy, ellei lahjoittajia tai sponsoria löydy.
Pienituloisena eläkeläisenä mietin, että ymmärtävätköhän ihmiset kuinka paljon rahaa vaaleihin väistämättä kuluu. Vaalirahoituskeskustelun hyvä puoli lienee, että ihmiset miettivät miten vaalit rahoitetaan. Ehdokkaat käyttävät aikaa ja omia varojaan kampanjointiin, koska muuten ei näy. Jo tähän asti olen joutunut järjestämään monia uusia asioita vaaleja varten kuten kotisivut, esitteet ja niiden rahoituksen, rintanapit, vaalitilaisuudet ja mainokset. Olen joutunut etsimään ihmisiä, jotka tukevat minua ja uskaltautuvat mukaan kampanjan tekoon, mikä onkin osoittautunut vaikeammaksi kuin kuvittelin. Olen huomannut, että polittisuus pelottaa ja ihmiset kokevat sen vieraaksi. Oli helpompi toimia kansalaisaktivismin kautta taiteilijoiden sosiaaliturvan ongelmien esille nostamiseksi, koska siihen toimintaani ei liittynyt puoluepolitiikkaa. Politiikalla on ilmeisen huono maine.
Kuitenkin jo nyt olen tavannut upeita, lahjakkaita ihmisiä, jotka jaksavat ottaa vastuuta yhteisistä asioista toimimalla. Ihmettelen ja ihailen ehdokkaiden jaksamista ja panostusta. Kati Vierikko, Helsingin Vihreiden kunnallisvaaliehdokas, on tällainen uusi ystävä, hieno ihminen. Toivonkin, että tästä vaalista jää monia hyviä kontakteja ja ihmisiä ystäviksi. Ja toivon, että voin teemoillani edistää taiteilijoiden ja taiteen näkyvyyttä. Se tuntuu vaikeammalta tehtävältä kuin luulin.
Vaalitilaisuuden lopussa kysyin kiinnostaisiko Helsingin Vihreiden ehdokaana olevaa Tuija Siltasta nousta kanssani lavalle esittelemään teemojamme. Sovimme, että haastattelemme toisiamme ja keskustelemme hetken. Tilanne oli luonteva ja sujui hyvin, koska meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten kulttuuri, taide, rakennussuojelu ja kaavoitus. Minun oli helppo puhua julkisesta taiteesta juuri Kampissa, koska olin mukana Narinkkatorin Yrittäjänpatsassäätiön taidekilpailussa ja käytin sitä esimerkkinä. Lopulta, kun pääsimme vauhtiin, tuntui tosi hyvältä saada puhua taiteesta ja sen mahdollisuuksista kaupungissa. Päätin, että tätä pyrin tekemään lisää ja niin paljon kuin voin kampanjani aikana. Se on jo voitto, koska olen huomannut, että vaalipaneeleja tai tilaisuuksia, joihin kuvataiteilijana voisi päästä osallistumaan, järjestetään kovin vähän.
Lopuksi ajatusleikki. Voisiko kunnallisvaalien keskustelu lähteä aivan toisinpäin liikkeelle: ensin mietittäisiin mitä ihmiset tarvitsevat henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden vuoksi, sitten mietittäisiin keinoja ja käytännön toimia miten niihin kaupungissa päästään? Mitä kaupungissa tarvitaan, jotta ihmiset voisivat hyvin ja olisivat onnellisia?
1 kommentti:
Hei! Hieno juttu, että meillä on pätevä kuvataiteilija ehdokkaana. Tutustuttuani Helenan vaaliteemoihin, taustaan ja ajatuksiin vahvistui käsitykseni: tarvitsemme "alan ihmistä" stadin valtuustoon. Toivon rohkeutta äänestää laillani ekakertalaista jolla on takanaan monet skabat kuvataiteilijan arkea eläneenä, myös vahvuutta ja voimaa skabata mm. Tatusotun kaltaisen asian kanssa. Voimaa jatkoon!
Lähetä kommentti